Jokijärvi

Kirjoittanut on 13.04.2014

Kylällä on vaiherikas elämä, koska se on ollut asutuksellisesti vahvaa aluetta. Olihan kylälle asettunut asukkaita jo 1500 luvulla viljelemään maata. Jokijärven ja Tyräjärven rannalla oli paljon asukkaita ja Metsäkyläläiset olivat hyvää pataa Jokijärvisten kanssa. Yhdessä he olivat anomassa omaa kirkkoa jo vuonna 1838. Kilpailijana oli Taivalkosken rannalla oleva saha ja sen työläiset, jotka halusivat kirkon sahan luokse. Sopua ei syntynyt, joten kirkko jäi saamatta. 1841 lähti uudestaan kaksi anomusta senaattiin kirkon saamiseksi seutukunnalle. Jokijärvi veti pitemmän korren Pudasjärven kirkkoherran tullessa heidän puolelle. Jokijärven ja Metsäkylän vahvat miehet lupasivat huolehtia kirkon rakentamisesta, mutta omin voimin he eivät sitä saaneet rakennettua. Siihen pyydettiin apua Taivalkoskelta ja Koitijärveltä, vieläpä saha lahjoitti lautoja ja lankkuja kirkon rakennuspuiksi. Päätöksen Jokijärven rukoushuonekunnasta teki senaatti 22.6.1843. Aluksi rakennettiin väliaikainen rukoushuone kooltaan 10 metriä kertaa 10 metriä. Varsinaisen kirkon rakennuspiirustukset senaatti hyväksyi 1845 ja kirkko rakennettiin 1847-1848. Kymmenen vuoden päästä, eli 16.1.1858 perustettiin Jokijärven kappeliseurakunta, josta päätöksestä on alkanut Jokijärven/Taivalkosken itsenäinen elämä.

Omaa kappalaista ei Jokijärvi saanut koskaan, vaan alussa papin virkaa hoiti Pudasjärven katekeetta. Hän sai pappisvihkimyksen ja tuli Jokijärvelle papiksi väliaikaiseen kirkkoon.

Kappeliseurakunnan perustamisen jälkeen pappina oli apulaispapin vakanssilla Nils Fellman 1585-1862.

Hänestä lienee pari lentävää kaskua.

Pappi saarnasi kirkossa Pyhästä Hengestä. Hän halusi todistaa omaavansa erikoisia lahjoja. Kesken saarnan hän työnsi kätensä taskuun ja heitti tiijaisen ilmaan, merkikisi, että hänellä on Pyhä Henki. Mutta tiijainen oli taskussa ilmeisesti litistynyt tai muusta syystä kuollut. Ei ollut kuulijat vakuuttuneet Pyhän Hengen voimasta.

Toisen kerran hän oli kirkollisten kuulutusten aikaan sanonut, että ensi pyhänä ei ole kirkossa jumalanpalvelusta, koska minä ja suurin osa kirkkokansasta on sairaana. Syy sairauteen jäi arvailujen varaan.

Papin asunto oli aluksi Simosenrannalla, järven toisella puolella. Toisten tietojen mukaan se oli nykyisen Mattilan talon paikalla ja toisten tietojen mukaan Yli-Simosen vanha järvensuuntainen talo olisi ollut papin asunto.

Kappalaiselle ostettiin oma puustelli ¼ manttaalitila Romppasesta 500 hopearuplalla. Sekään ei houkutellut kappalaista Jokijärvelle, vaan kirkko oli ilman pappia 1862 vuodesta lähtien. Saarnoja kirkossa piti paikalliset maallikot.

Taivalkosken sahan johtomiehet ja työläiset alkoivat vaatia kirkon siirtämistä keskemmäs pitäjää. Vaikka kuinka ”Huttu huusi, Soronen soitti ja jurahti julma Juusolainen” senaatti päätti siirtää papittoman kirkon Anninpalomäelle 12.4.1877.

Kirkko siirrettiin Taivalkoskelle talvella 1877-78 hevoskyytissä. Kirkon siirtämiseen eivät tainneet Jokjijärven ja Metsäkylän miehet ottaa osaa. Riitely lienee päättynyt vasta salaman poltettua kirkon 1925.

Kirkkosaari

Jokijärven alapäässä on hiekkainen saari, jonne on haudattu vainajia ilmeisesti niin kauan kuin alueella on ollut asukkaita. Haudat ovat nykyisin kuopalla, johtuen hautojen päälle rakennetuista katoksista. Lahoamisen seurauksena katokset romahtivat ja paikalle jäi kuoppa.

Uudemmat haudat eivät ole kuopalla, vaan ne ovat peitetty maalla ilman katosta. Saaressa on puisia, rautaisia ja kivisiä muistomerkkejä. Saareen on rakennettu 1967 iso puinen risti ja 1980- luvulla katos vanhojen puisten ristien suojaksi.

Kirkkosaari on kaunis paikka, jonne pääsee kesällä veneellä tai talvisin hiihtämällä. Kirkkosaaren jatkona on Lyhytsaari, jossa on näkösällä jokijärveläisten muuraus- ja sementtitiilihiekan ottaminen. Pienen salmen jälkeen alkaa kolme kilometriä pitkä Alasaari.

Alasaari

Alasaaresta on löytynyt vanhoja asuinpaikkoja, joista varhaisimmat ovat 7000 vuoden takaa.

Paikalla on nähtävissä vieläkin raudankäsittelykuoppia. Ihmiset ovat pyytäneet hirviä, peuroja, majavia ja vesilintuja elannoksi.

Kyläoppaat esittelevät historiallisia paikkoja retkillä.

  • Kirkkosaaren ristikatos, 1999. Kuva Jokijärven kyläseura